Monet ihmiset kuuluvat johonkin uskonlahkoon. On jehovaa, sintoa, budhaa, hindiä, wiccaa... lista voisi jatkua vaikka loputtomiin! Jotkut ihmiset eivät välttämättä usko mihinkään. Heitäkin löytyy paljon. Itse uskon jumalaan jollain tasolla, uskon enkeleihin, lohikäärmeisiin, demoneihin... moniin asioihin. Kaikki on mahdollista. On mahdollista saada lehmät lentämään. Kysehän on pohjimmiltaan vain geenimanipulaatiosta. Ja entä lohikäärmeet? Suuria, siivekkäitä ylikasvaneita liskoja, joilla on kyky lentää ja ne voivat syöstä tulta vatsassaan syntyvän metaanin avulla. Tai yksisarviset, kuvankauniit hevoset, joilla on sarvi päässä? Luulen, että syy siihen, miksi emme näe tällaisia luontokappaleita on se, että ne on metsästetty sukupuuton partaalle ja että selvinneet olennot ovat paenneet jonnekin, mistä niitä ei löydettäisi. Miettikääpä esimerkiksi kaikkia tulipaloja, joiden syttymissyy on epäselvä, parantumattomasti sairaiden ihmisten yhtäkkinen ihmeparantuminen... kaikki tämä on tapahtunut aivan nenämme edessä, emmekä suostu näkemään totuutta! Löytäväthän tiedemiehet jatkuvasti uusia eläin- ja kasvilajeja, suurin osa syvänmeren alueesta on tutkiimatta, muutamia kymmeniä vuosia sitten ihmiset luulivat sellaisiakin meille normaaleja eläimiä, kuten vesinokkaeläimiä ja okapeja pelkäksi hölynpölyksi. En väitä, että olisi olemassa yksi ainoa oikea uskonto. Sellaista ei ole. Miksi edes uskomme? Ajatelkaa esimerkiksi Irakin ja muiden Lähi-idän maiden sotia. Mistä monet niistä sodista ovat alkaneet? Uskonnosta. Ihmeellisiä asioita tapahtuu päivittäin. Muistan erään itselleni muutama päivä sitten sattuneen tapauksen: Olin viikkokausia etsinyt kajaalia, jonka olin hukannut lähes välittömästi sen ostamisen jälkeen. Tahdoin löytää sen, sillä se ei ollut todellakaan mikään halpa. Etsin sitä monta kertaa, enkä yhdelläkään kerralla rukoillut enkeleitä auttamaan minua. Muutama päivä sitten aloin olla jo epätoivoinen ja lopulta päätin rukoilla enkeleitä, vaikka mielessä kävi, että tuskin he vastaisivat tällaiseen pieneen asiaan. Pyysin siis heitä auttamaan ja näin mielessäni kuvan olohuoneen pöydän kulmasta, johon oli laitettu pöytäliina, joka oli rutussa. Katsoin samaista pöydän kulmaa, eikä siinä ollut ryttyistä pöytäliinaa. Huomasin samaisen pöytäliinan keskellä pöytää ja sen yksi kulma oli rutussa. Oikaisin rutun ja huomasin kajaalini sen alla. Olin positiivisesti aivan järkyttynyt ja kiitin enkeleitä moneen kertaan. Näyn, jos sitä haluatte siksi kutsua, merkitys oli täysin selvä tapahtuneen jälkeen: Pöydän kulma, rypistynyt pöytäliina= Katso pöytäliinan ruttuisen kulman alta. En ole koskaan saanut enkeleiltä yhtä selkeää viestiä heidän olemassa olostaan ja suuresta halustaan auttaa ihmisiä! Jotkut voivat ajatella: "Tuo on keksitty juttu. Ei enkeleitä yms. voi olla olemassa." En kiellä heitä ajattelemasta niin. Mutta miettikää, miksi monet ihmiset ovat kokeneet monia selittämättömiä positiivisia asioita, miksi minäkin tunnen useasti jonkun näkymättömän läsnäolon, miksi tunnen käden tarttuvan omaani aina, kun itken tai ole peloissani, miksi useat ihmiset tuntevat olonsa ahtaaksi pienessä huoneessa, jossa on korkeintaan muutama ihminen ja heillä on tilaa? Enkeleiden takia! He pelastavat meidät, auttavat meitä, ovat kanssamme, lohduttavat meitä ja ovat aina mukanamme suojelemassa meitä! Kaikilla on enkeleitä, joko yksi tai useampi. Minulla on kolme, isäpuolellani viisi, jollakin ihmisellä voi olla vain yksi. Uskon, että enkeleiden määrä riippuu siitä, kuinka useasti ihminen tarvitsee apua taisuojelusta. Itsestäni en ole aivan varma (voi tosin olla, että joutuisin useammin puhutteluun sen takia, että nalkutan vanhemmilleni), mutta isäpuoleni tilanne on minulle täysin selvä: Hän on ammatiltaan seppä. Hän elättää minut ja äitini työllään. Olen monta kertaa pelännyt, milloin hän syttyy palamaan, milloin hän viiltää vahingossa itseltään mahan auki... Hänen työnsä on vaarallista ja siksi hän tarvitsee enkeleitä. "Miksi sitten monet meistä kuolevat ja joutuvat onnettomuuksiin, jos meillä on enkeleitä?" Monet teistä varmaan ajattelevat. Kyse on kohtalosta. sattumaa ei ole. Joskus ihmisille tapahtuu asioita, jotka enkelit voisivat estää vaivattomasti, mutta niin ei tapahdu, koska niin on määrä tapahtua. Jos ihminen kuolee, sen on tapahduttava juuri silloin. Hänen oli määrä kuolla juuri siihen aikaan, juuri siellä ja juuri siihen. Niin vain on, vaikka emme niin haluaisikaan. Luulen, että ihmisten ja enkeleiden älykkyyttä voisi verrata samalla tavalla, kuin muurahaisten ja ihmisten älykkyyttä(mehiläinen on toinen pätevä vaihtoehto). Muurahaiset eivät ole yksin kovinkaan älykkäitä, mutta kun on yhdyskunta, ne pysyvät hyökkäämään tunkeilijoiden kimppuun, varmistaa lajinsa tulevaisuuden, etsiä itselleen ruokaa ja huolehtia toisistaan. Ihmistekään (älkää ottako tätä henkilökohtaisesti, älkääkä loukkaantuko, kerron vain oman näkökulmani) eivät ole yksin mitenkään vahvoilla, mutta yhdessä me voimme tehdä samoja asioita kuin muurahaisetkin, tosin omassa mittakaavassamme. Meidän pitäisi ajatella kaikkia eläviä olentoja tasa-arvoisina. Ihminen ei ole oikeastaan sen järkevämpi kuin mikään muukaan olento tällä planeetalla. Meillä saattaa olla enemmän aivokapasiteettia ja äo:mme voi olla suurempi kuin perhosella ja me teemme siitä hirvittävän suuren numeron. Enkelit tietävät olevansa älykkäämpiä kuin me ja se on todistettavissa: He eivät tee siitä numeroa! He auttavat meitä viisaampina, suojelevat meitä taitavampina, mutta he eivät tee sitä näyttääkseen, että he ovat älykkäämpiä. He tekevät sen suojellakseen meitä ja yrittääkseen tehdä meistä parempia ihmisiä. He haluavat tehdä meistä onnellisia. En tiedä, toimiko tämä, en tiedä, mitä te tästä ajattelette, mitä te ajattelette minusta, tai tuleeko tämä olemaan pelkkää blogikirjoitusta, mutta toivon, että tämä auttoi ihmisiä ja että tämä voitaisiin lukea ympäri maailmaa. Jonkun on tehtävä jotain tälle katastrofaaliselle maailmanmenolle, jonka aiheuttaa eläin nimeltä ihminen. Kukaan ei voi tehdä sitä yksin, mutta kuka tahansa voi aloittaa sen ja kertoa vaikka kavereilleen, jotka kertovat kavereilleen, jotka kertovat kavereilleen, joilla on vaikutusvaltaisempia kavereita, jotka vievät sitä taas eteenpäin(kuten eräät voivat muistaa, mitä puhuitte eräällä uskonnontunnilla kuutosluokalla. Käytän tätä tietoa nyt. Kiitos siitä). Mitä väliä, vaikka ajattelette kaiken laista mielenterveydestäni, tai siitä, että olen varmaan joku yhdeksänkymppinen akka, jolla on dementia ja joka näkee sellaista, jota ei ole olemassa(vaikka voi ihan hyvin ollakin). Sen verran sanon, että olen kolmetoistavuotias ja jos joku luki koko jutun alusta loppuun, olen sinulle erittäin kiitollinen. - eräs, joka haluaa parantaa maailmaa

Saattaa kuulostaa liian paljolta, mutta olen päättänyt, että tahdon tulla kirjailijaksi. Mulla on ollut jo pienestä pitäen himo kirjoittamiseen. Jos te ette usko, kerron tämän: Meillä oli tokaluokalla kotitehtävänä kirjoittaa ohjeiden mukaan pieni kirjoitelma vihkoon. Muut kirjoittivat ehkä jotain noin viitisen sivua. Mun kirjoitelma oli kaksitoistasivuinen. Ja muutenkin, kuudennella luokalla meillä oli kirjaprojekti. Kaikkien piti kirjoittaa oma kirja. Mun kirja oli niitä pisimpiä. Vain pari meidän luokkalaista kirjoitti enemmän kuin mä. Ja siinäkin oli kyse vain parista sivusta. Että lahjoja ja innostusta löytyy. Jos täällä on joku samanhenkinen ihminen, niin ota yhteyttä! Meitä ei ole paljon, mutta me ollaan tärkeitä! Toinen hyvin mahdollinen ammatti olisi yhdistetty näyttelijä/kuvaaja/ohjaaja. *ajattelee jotain isäpuolensa nopeasti patterit kuluttavasta digikamerasta, sekoilusta ja lyhytelokuvista.* Niin, itsehän se kamera kuluttaa ne patterit.*viaton katse* Ei sillä ole yhtään tekemistä esim. mun kanssa... Sitten olisi vielä se bändihomma, mutta sitä mä oon alkanut jo epäileen,koska ensinnäkin mä osaan soittaa ainoastaan nokkahuilua ja suutani, ja toisekseenkin 7½ tai 8- lauluarvosanalla ei pitkälle pötkitä. Vaan voisihan sitä yrittää ihan vaan täällä kotimaassa, eikä lähtis mihinkään Suomea kauemmas. Sitten voisi yrittää, vaikka olisikin huono lauluääni. Vai voisiko?

-Olen erittäin suuri Nightwish-fani

-Seuraan Lostia

-Olen taikauskoinen(ja jonkin asteinen hölmö)

-Pidän kavereistani, eläimistä, epäterveellisistä ruuista...

-Olen kirjoituksen mestari, sanaluokkasyöppö. pepsifriikki, elokuvaempaatti, runosielu. Minä olen hevimenninkäinen, omituinen höpöttäjä, oman tiensä kulkija. Todistettu hulluksi väh. 100 kertaa. Musiikkimaisteri, videodiiva. Movie makerin käyttäjä. Netin kuluttaja, ystävien hermojen raastaja sekä seinähullu.

- Kirjoitan aivan liikaa

-En osaa piirtää(ainakaan hirveän hyvin)

-Tahtoisin matkustaa Irlantiin, Uuteen Seelantiin ja Britanniaan